Yleistä migreenistä

Migreeniko­htauk­sen alka­es­sa aineen­vai­h­dun­ta aivorun­gos­sa muut­tuu. Kohtauk­sen aikana siel­lä tapah­tuu muu­tok­sia kipua välit­tävis­sä her­moradois­sa.

Migreeniko­htauk­sen jatkues­sa aivokuoren verenkier­to vähe­nee ja verisuonet supis­tu­vat. Verenkier­ron vähen­e­misen seu­rauk­se­na aivoverisuon­ten ympäristöön vapau­tuu tule­hdus­reak­tio­ta aiheut­tavia ainei­ta, jot­ka ärsyt­tävät paikallis­es­ti ja aiheut­ta­vat kipua. Nämä välit­täjäaineet saa­vat aikaan sen, että aivoverisuonet laa­jenevat ja verisuon­ten lähel­lä ole­vat her­mot tule­vat äärim­mäisen kipuherkik­si. Tästä seu­rauk­se­na on yleen­sä tois­puoleinen pään­särky. Kohtauk­si­in liit­tyy ais­tiyli­herkkyyt­tä, jol­loin esimerkik­si kirkas valo tai voimakkaat äänet voivat voimis­taa pään­särkyä ja huonon­taa oloa. Migreeniko­htauk­sen seu­rauk­se­na niska-har­tia-alueen lihak­sis­to jän­nit­tyy ja joil­lakin migreenikoil­la kohtauk­si­in liit­tyy myös pahoin­voin­ti, jopa oksen­telu.

Migreeniko­htaus voi olla aural­lista tai ei-aural­lista. Auraoireel­la tarkoite­taan ennen migreenipään­särkyko­htaus­ta esi­in­tyvää esioiret­ta, kuten näköhäir­iötä, puu­tu­mista, lihasheikkout­ta tai puheen vaikeut­ta. Migreeni voi olla myös pään­säry­tön.