Yleistä migreenistä

Migree­ni­koh­tauk­sen alkaes­sa aineen­vaih­dun­ta aivo­run­gos­sa muut­tuu. Koh­tauk­sen aika­na siel­lä tapah­tuu muu­tok­sia kipua välit­tä­vis­sä hermoradoissa.

Migree­ni­koh­tauk­sen jat­kues­sa aivo­kuo­ren veren­kier­to vähe­nee ja veri­suo­net supis­tu­vat. Veren­kier­ron vähe­ne­mi­sen seu­rauk­se­na aivo­ve­ri­suon­ten ympä­ris­töön vapau­tuu tuleh­dus­reak­tio­ta aiheut­ta­via ainei­ta, jot­ka ärsyt­tä­vät pai­kal­li­ses­ti ja aiheut­ta­vat kipua. Nämä välit­tä­jä­ai­neet saa­vat aikaan sen, että aivo­ve­ri­suo­net laa­je­ne­vat ja veri­suon­ten lähel­lä ole­vat her­mot tule­vat äärim­mäi­sen kipu­her­kik­si. Täs­tä seu­rauk­se­na on yleen­sä tois­puo­lei­nen pään­sär­ky. Koh­tauk­siin liit­tyy ais­tiy­li­herk­kyyt­tä, jol­loin esi­mer­kik­si kir­kas valo tai voi­mak­kaat äänet voi­vat voi­mis­taa pään­sär­kyä ja huo­non­taa oloa. Migree­ni­koh­tauk­sen seu­rauk­se­na nis­ka-har­tia-alu­een lihak­sis­to jän­nit­tyy ja joil­la­kin migree­ni­koil­la koh­tauk­siin liit­tyy myös pahoin­voin­ti, jopa oksentelu.

Migree­ni­koh­taus voi olla aural­lis­ta tai ei-aural­lis­ta. Aura­oi­reel­la tar­koi­te­taan ennen migree­ni­pään­sär­ky­koh­taus­ta esiin­ty­vää esioi­ret­ta, kuten näkö­häi­riö­tä, puu­tu­mis­ta, lihas­heik­kout­ta tai puheen vai­keut­ta. Migree­ni voi olla myös päänsärytön.